Livingstone

Tällä kertaa arvostelussa saksalaisen Benjamin Lierschin teos nimeltään Livingstone. Vuonna 2009 julkaistu peli uppoutuu hienolla tavalla herra David Livingstonen tutkimusmatkoihin Afrikan sydämeen vuonna 1855.

Pelin tarkoitus

Pelissä kuljetaan eteenpäin Sambesi-jokea aina suurille Victorian putouksille saakka. Matkan varrella tehdään tutkimusretkiä syvemmälle sisämaahan ja tutustutaan maan rikkauksiin, timantteihin. Pisteitä saa niin laudalle asetetuista teltoista, kerätyistä timanteista kuin myös korttien tuomista erikoispisteistä. Eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa... Paitsi... vähiten kuningatar Victorialle lahjoituksia antanut pelaaja tippuu pelistä pisteistään huolimatta.

Pelin pohdintaa

Livingstone-peliä kuvailee ehkä parhaiten sana palapeli, nimittäin peli on ikään kuin parsittu monien eri lautapelien paloista ja ominaisuuksista. Lopputulos ei kuitenkaan missään tapauksessa ole mikään sekametelisoppa vaan kyseessä on hyvin toimiva ja viihdyttävä peli. Tuntuu, että Livingstoneen on valittu juuri ne parhaat ja hauskimmat ominaisuudet kaikista peleistä. 

Pelin pieni koko ja pieni määrä komponentteja tekee pelin oppimisesta nopeaa. Lisäksi alkuvalmistelut eivät vie paljon aikaa, minkä vuoksi peliä voi pelata ihan arki-iltoinakin.

Arvostelu

Mekaniikka: 7

Joka kierroksen alussa yksi pelaaja heittää noppia (2 kutakin pelaajaa kohden). Tämän jälkeen kukin pelaaja valitsee vuoron perään nopan, jonka avulla voi tehdä erilaisia toimintoja. Kinkkistä noppien valitsemisesta tekee se, että seuraavan nopan pitää olla arvoltaan edeltäjäänsä suurempi. Tämä pelin perusmekaniikka on mielestäni erittäin toimiva ja oikein käytettynä sillä voi sopivasti jättää kilpakumppaninsa nuolemaan näppejään.

Muutenkin pelin mekaniikassa on tosi hienoja oivalluksia; esimerkiksi tilanteet, joissa pelin aikana saa vain vähän pisteitä, ovatkin pelin lopussa hyvin arvokkaita.

Kullakin pelaajalla on myöskin aarrearkku, johon saa halutessaan laittaa rahaa. Määrää ei tarvitse muille paljastaa. Mutta pelin lopussa se kenen aarrearkussa on vähiten rahaa, häviää automaattisesti. (Paitsi kaksinpelissä)

Ulkonäkö: 8

Livingstonea voi kyllä sanoa kauniiksi peliksi, sillä komponentteihin on selvästi panostettu. Hienointa pelissä on ehkä kullakin pelaajalla olevat aarrearkut. Pelin alkuvalmistelut ja siivouskin on helppo tehdä kun kunkin värin nappulat voi laittaa oman värisiin arkkuihin. Kaikin puolin pelin ulkomuoto hipoo lähes täydellisyyttä, mutta arvosana tippuu kaksi pykälää koska pistetaulukko (varsinkin kaksinpelissä) on aivan liian lyhyt. Laudalle olisi hyvin ollut tilaa tehdä isompikin taulukko, mutta sen tilalle on laitettu hervottoman kokoiset logot timanttien arvoista. 

Viihdyttävyys: 6

Kaikesta hehkutuksesta huolimatta Livingstone jättää pelaajan vähän kylmäksi. Loppujen lopuksi toimintoja on aika vähän, joten peli alkaa nopeasti toistamaan itseään. Tämän lisäksi oma vuoro on usein vain muutaman sekunnin mittainen, joten peli tuntuu aina liian lyhyeltä. Plussaa tulee ehdottomasti siitä, että peli on toimiva kaksinpelinäkin.

Yleisarvosana: 7

Peli yltää 7-asteikolle. Suosittelen peliä erityisesti pariskunnille, koska juuri tälläisenä arki-illan peruspelinä Livingstone toimii erittäin hyvin. 

Loppumutinat

Mielestäni paras keino menestyä tässä pelissä on aluksi koittaa hankkia "markkinakoju"-erikoiskortti ja sitten haalia iso kasa timantteja, jotka voi tuon kortin avulla muuttaa niin voittopisteiksi kuin rahaksikin. Lahjoita myös usein rahaa Victorialle, näin pystyt aiheuttamaan sopivasti hämmennystä kilpakumppaneissa. Peli on 2-5 pelaajalle.

Suskin kommentti

Viime arvostelun kommenteissa sain hyvän vinkin ottaa arvosteluun vähän naisellista näkökulmaa rakkaan vaimoni kautta, joten sellainen on lisätty edelliseen arvosteluun ja tähänkin:

"Lauri on hyvin tuonut melkeinpä kaikki pointit pelistä esille. Olen samaa mieltä, että peli on varsin lyhyt ja nopeatempoinen - erityisesti kahden pelattuna. Myöskin edellä mainitut timanttierikoiskortit saattavat muuttaa pelin pistetilanteen radikaalisti niin, ettei toisilla pelaajilla enää ole mitään mahdollisuutta saada pisteissä kiinni. On epäreilua, että saadessaan tälläisen erikoiskortin, saa haltuunsa sekä rahaa että pisteitä, kun muut pelaajat joutuvat tekemään kaksinkerroin työtä saadakseen jompaakumpaa. Yleensä automaattisesti tämän kortin saaja voittaa pelin, joten peli jää aika tylsäksi ja yksipuoliseksi. Oma arvosanani pelille on 6½."

Airlines- Europe

Ensimmäisessä arvostelussa Alan R. Moonsin suunnittelema peli Airlines Europe. Vaikka kyseinen peli onkin julkaistu vasta vuonna 2011, kyseessä ei ole mikään uusi idea, nimittäin Airlines Europe on sarjassaan jo neljäs versio. Alkuperäinen pelkällä Airlines-nimellä kulkeva "esi-isä" julkaistiin jo 21 vuotta aikaisemmin ja väliin on tullut erilaisia viritelmiä pelistä.

Pelin tarkoitus

Pelissä on tarkoitus haalia eri lentoyhtiöiden osakkeita kuin kunnon pörssimeklari konsanaan. Yhtiöiden arvoa voi sitten korottaa rakentamalla eri lentoreittejä Euroopan suurten kaupunkien välillä. Eniten pisteitä saa se, kuka omistaa enemmistön kustakin lentoyhtiöstä.

Pelin pohtimista

Heti pelin ensihetkillä huomaa hyvin kenen suunnittelema peli on. Alan R. Moonsin kädenjälki huokuu niin pelin värikorteista kuin tuurin, taidon ja oikean ajoittamisen vuorovaikutuksesta. Pelin säännöt on helppo opettaa kelle tahansa, sillä pelissä ei ole kuin neljä perustoimintoa, joista jokaisella vuorolla voi tehdä vain yhden. Yksinkertaisuudestaan huolimatta peli on hyvin viihdyttävä niin isolla porukalla kuin myös kahden hengen pariskuntapelinäkin. Oikeastaan kaikki keiden kanssa peliä olen pelannut, on ihastunut siihen ikihyväksi. (Osa on jopa halunnut ostaa pelin heti omakseen.)

Arvostelu

Blogini tarkoitushan oli antaa arvosanoja eri peleille eli aletaanhan arvostelemaan!

Mekaniikka: 6

Airlinesin mekaniikka ei mitään rakettitiedettä ole. Se on siunaus ja kirous samaan aikaan. Siunaus siinä mielessä, että peliä on helppo pelata aloittelijoidenkin kanssa. Muutenkin pelin hengen mukainen keveys tulee suurimmaksi osaksi näiden helppojen toimintojen takia. Kokeneemmat pelaajat saattavat kuitenkin tuntea hieman tylsäksi sen, että pelissä ei tosiaan pysty tekemään kuin neljä eri toimintoa ja oikeastaan jo toisella pelikerralla peli alkaa jollain tavalla toistamaan itseään.

Ulkonäkö: 7

Periaatteessa Airlinesin lauta on hienosti suunniteltu ja hienosti toimiva, mutta muutama aika ärsyttävä virhe ulkonäköön on tullut. Ensimmäisenä täytyy sanoa, että kaupunkien nimet ovat liian vaikeasti havaittavissa ja fontti pieni. Toiseksi laudan värimaailmasta mustaa tekstiä on hyvin vaikea erottaa. Kolmas virhe on se, että punaisia ja oransseja lentokoneita on lähes mahdotonta erottaa toisistaan. Plussaa tulee siitä, että pelin lentokonefiguurit ovat laadukkaan näköiset ja kortit hienosti toteutetut.

Viihdyttävyys: 9

Peli jaksaa viihdyttää kerta toisensa jälkeen ja siihen on helppo rakastua jo ensi kerralla. Peli kulkee mukavalla tahdilla, oli mukana minkä tasoisia pelaajia tahansa. Pelin kulku saa pelaajan puremaan hammasta yhteen joka kierroksella ja toivomaan ajan ja sattuman täydellistä kohtaamista, säilyttäen näin jännityksen aivan loppumetreille asti - niinkuin mielestäni hyvän seurapelin kuuluukin tehdä.

Yleisarvosana: 7+

Pienistä puutteistaan huolimatta mainio peli, jonka hankkimista voin suositella täydellä sydämellä.

Loppumutinat

Vihjeitä: Pelaajan kannattaa keskittyä siihen, että saisi enemmistön 2-3 lentoyhtiöstä ja nostaa näiden yhtiöiden arvoa. Tämän lisäksi kannattaa yrittää kerätä edes yksi osake kustakin yhtiöstä, sillä yhdelläkin pelatulla osakkeella voi haalia ihan mukavasti irtopisteitä. Myös pelissä ilmeneviä "Abacus" osakkeita kannattaa hankkia ihan alkumetreillä. Peli on 2-6 pelaajalle.

Kiinnostavaa taustatietoa

Pelissä ehkä arvokkaimpia osakkeita ovat "Abacus" lentoyhtiön osakkeet. Nimi "Abacus" tulee pelin julkaisijayhtiön  Abacus Spielen mukaan.

Suskin kommentti

"Ihastuin Airlinesiin heti ensimmäisellä pelikerralla, enkä kyllästynyt vielä seuraavallakaan. Tätä on tullut taottua ystävien kanssa niin kaksin kuin nelistäänkin ja kumminkin päin toimii hyvin. Perusidea toimii, peli on helppo oppia, mutta pidemmän päälle se tosiaan alkaa toistamaan itseään ja sitä alkaa pelaamaan samalla tavalla joka kerta. Monipuoliseksi en peliä kutsu, mutta kevyestä ja loppuun asti jännittävästä seurapelistä se kuitenkin menee. Arvosana 8."

Tervetuloa!

Pientä johdantoa.

Hei. Tämän lautapeliblogin tarkoitus on arvioida nimensä mukaisesti lautapelejä, niin uusia kuin klassikkopelejäkin. Mikään ammattilainen pelien suhteen en ole, mutta olen aina innokas kokeilemaan ja oppimaan uusia pelejä.

Vaimoni kanssa pelaamme lähes joka viikko jotakin lautapeliä, "Menolippu" pelin kortit ollaan jo kerran kulutettu puhki ja lautapelien määrä tällä hetkellä on jo toisella kymmenyksellä, eli kai  sitä jonkinlaisesta lautapeliharrastuksesta voi jo puhua.

 Yleensä suosin  hieman "kevyempiä" lautapelejä, jotka kaikkien on helpompi oppia. Peli-iltoina ei yleensä ole aikaa liian montaa tuntia pelata, eli  nopeasti ymmärrettävät pelit antavat uusillekkin pelaajille mahdollisuuden suunitella strategioita jo ensimmäisellä pelikerralla. Mutta tietenkin silloin tällöin kunnon intensiiviset lautapeliviikonloput muiden harrastajaystävien kanssa on poikaa.

Arvostelun perusteet.

Blogissani pyrin arvostelemaan mahdollisimman monipuolisesti eri lautapelejä.

Tavoitteena olisi saada sinut löytämään uusia kiinnostavia lautapelejä.

Yritän vähän kategorioida lautapelejä eri osastoihin esimerkiksi, Seurapelit, Stradegiapelit ja Korttipelit. 

Yritän puolueettomasti antaa jokaiselle arvostelemalleni pelille pisteen 1-10 kolmesta alueesta 

Mekaniikka, Ulkonäkö, Viihdyttävyys.

Näistä kolmesta sitten koostuu yleisarvosana pelille.

Lopuksi.

Blogissani en ala kertomaan sen suuremmin pelien ohjeita, mutta toki minulta saa kysyä jos on kinkkisiä pulmia ohjeiden ymmärtämisen kanssa.

Minulle saa myös ehdottaa pelejä joita haluatte minun arvostelevan. 

Toivottavasti nautitte blogistani!